Retkipyörä on pitkille matkoille ja retkille suunniteltu polkupyörätyyppi, johon on mahdollista lastata suuriakin tavarakuormia.
Nimikkeen alla on hyvin monenlaisia pyöriä. Niitä voivat olla lähes kilpapyörän malliset laitteet, joihin voi lastata päivän tai parin retkelle tai sisämajoitukseen riittävät varusteet ja ajaa pitkiäkin matkoja. Toisessa ääripäässä on suoratankoisia, paksurenkaisia laitteita, joihin voi pakata tavaraa useita kymmeniä kiloja. Retkipyöräilyyn sopii pyörä, jolla on mukava ajaa ja johon saa mukaan tarpeelliset tavarat. Myös hybridit ja maastopyörät ovat suosittuja retkipyöriä.
|
Maantiepyörä on nopeaan matka-ajoon tasaisella asfaltti- tai savipinnalla tarkoitettu polkupyörä. Aiemmin maatiepyöristä käytettiin varustelusta riippuen nimityksiä kilpapyörä tai retkipyörä. Maastopyörien ja maastopyöräkilpailujen yleistyessä on käyttöön vakiintunut termi maantiepyörä (englanniksi road bicycle). Maantiepyörälle ominaista ovat kapeat, korkeapaineiset renkaat, matala ajoasento ja keveys, joilla tavoitellaan suurempaa nopeutta. Maantiepyörästä on ajan saatossa muokattu harraste- ja kilpailukäyttöön useita muita sitä enemmän tai vähemmän muistuttavia pyörätyyppejä kuten aika-ajopyörä, ratapyörä, triathlonpyörä, audax-pyörä ja cyclocross-pyörä.
|
Maastopyörä on vaikeakulkuisille poluille ja maastoon suunniteltu polkupyörä. Maastopyörän rakenteessa on pyritty huomioimaan ennalta arvaamattoman maaston epätasaisuudet vankentamalla runkoa, leventämällä renkaita ja tehostamalla jarruja. Ajoasento on pystympi kuin maantiepyörässä, jotta kuljettajan olisi mahdollista vastata raajoillaan paremmin vastaantuleviin töyssyihin ja kuoppiin. Ajomukavuutta lisää myös useimpiin maastopyöriin kuuluva jousitus. Maastopyörästä on muokattu vaativaan harraste- ja kilpailukäyttöön useita sitä enemmän tai vähemmän muistuttavia pyörätyyppejä, kuten kilpamaastopyörä, alamäkipyörä, freeridepyörä, trail-pyörä, dual-slalompyörä, dirt/street-pyörä ja trial-pyörä. Vaihteita maastopyörissä on pyörätyypistä riippuen 1–30.
|
Fatbike (tai läskirengaspyörä tai paksupyörä) on huomattavasti tavallista maastopyörää leveämmillä, tyypillisesti 3,8–5 tuuman renkailla varustettu pehmeiden alustojen erikoispyörä, joka on suunniteltu erityisesti esimerkiksi hiekalle ja lumelle. Pyörätyyppi on saavuttanut suosiota erityisesti talvipyöränä, mutta yleistynyt myös muun muassa maastopyörävaeltajien ympärivuotisessa käytössä.
|
Hybridipolkupyörät ovat maantiepyörän ja maastopyörän yhdistelmiä.
Yleensä hybrideissä on 622 mm (28 tuuman) vanteet maastopyörissä yleisesti käytettävien 559 mm (26 tuuman) vanteiden sijaan. Muu tekniikka on samankaltaista maastopyörien kanssa, joskin pelkästään hybrideihinkin tarkoitettuja osia on olemassa. Rungon mitoitus hybrideissä vaihtelee melko paljon, jotkut mallit ovat pitkähköjä, maantieretkiin sopivia, jotkut taas hyvinkin pystyssä ajettavia parhaiten lyhyille matkoille ja kaupunkiin sopivia. Pyörätyyppi on varsin suosittu, koska se soveltuu monenlaiseen ajoon.
|
Cyclocross-pyörä on erityisesti cyclocross-kisoja varten tehty pyörä. Pyörä muistuttaa maantiepyörää. Suurimmat erot ovat rungon geometriassa, sillä cyclocross-pyörässä on enemmän maavaraa ja ajoasento on hieman pystympi. Lisäksi rungon vaakaputki voi olla vaakasuunnassa litistetty, jotta pyörää olisi mukavampi kantaa olkapäällä, eikä varsinkaan kisakäyttöön suunnitelluissa cyclocross-pyörissä useinkaan ole kiinnikkeitä juomapullotelineitä varten. Cyclocross-pyörän haarukat ovat maantiepyörää väljemmät suurempia renkaita ja niiden mukanaan nostamaa maa-ainesta varten. Renkaat ovat yleensä nappulakuvioiset.
Suomessa jotkut pitävät cyclocross-pyöriä hyvinä talvipyörinä, sillä niihin sopivat nastarenkaat ja lokasuojat, toisin kuin maantiepyöriin. Leveiden renkaiden takia cyclocross-pyörästä voi myös rakentaa retkipyörän paremmin kuin maantiepyörästä, mutta ainakin puhtaat kisacrossarit voivat olla ajo-ominaisuuksiltaan melko äkkinäisiä.
|
|
Taakka- tai rahtipyörät ovat kaksi-kolmipyöräisiä, vahvarakenteisia polkupyöriä, joissa on tilavat korit, kuljetuslaatikko tai kaukalo tavaroiden tai ihmisten kuljetukseen. Kolmipyöräiset taakkapyörät on suunniteltu pientavaran kuljetukseen lyhyillä matkoilla, esimerkiksi telakoilla, joissa painavaa tavaraa on kuljetettava ilman moottoroituja siirtolaitteita paikasta toiseen, sekä teollisuuslaitosten sisä- ja ulkotiloissa. Kolmipyöräisissä rahtipyörissä kaksi pyörää on yleensä sijoitettu eteen, jossa myös rahti pääasiassa kulkee. Kaksipyöräiset taakkapyörät on suunniteltu kaupunkioloihin, esimerkiksi sanomalehtien ja muun tavaran kuljetukseen.
Euroopassa on viime vuosina ryhdytty valmistamaan taakkapyöriä erityisesti lapsiperheiden käyttöön. Tällöin rahtipyörään rakennetaan istuimet ja turvalaitteet lasten kuljetusta varten.
|
Pienille lapsille on kolmipyöräisiä polkupyöriä, joissa takana on kaksi akselilla yhdistettyä pyörää. Polkimet ovat joko etupyörässä tai satulan alapuolella, jolloin liike välitetään taka-akselille ketjuilla. Kolmipyöräisiä käyttävät myös monet sellaiset, joilla on ongelmia tasapainon kanssa, kuten vanhukset ja kehitysvammaiset.
Kuormapyörät ja rikšat voivat olla kolmipyöräisiä. Kuormatila tai istuin on kahden pyörän välissä akselin päällä joko kuljettajan edessä tai takana. Kiinteärunkoisessa kuormapyörässä on kääntyvä etupyörä. Kääntyvärunkoisessa on kuorma tai istuin kääntyvän ohjausakselin päällä.
|
Nojapyörien ilmanvastus on pienempi kuin pystypyörän, jolloin ne myös kulkevat nopeammin.
Nojapyörä on maantiepyörän kaksi- tai useampipyöräinen sukulainen, jolla ajetaan matalassa makuuasennossa tai myös melko pystyssä asennossa. Nojapyörää (englanniksi recumbent bicycle tai recumbent tricycle) poljetaan jalat edellä istumalla nojatuolia muistuttavalla istuimella eikä satulalla. Nojapyörä voidaan varustaa myös katteella, jolloin sitä voidaan Suomessa kutsua myös kinneriksi (englanniksi HPV (Human Powered Vehicle) tai velomobile). Nojapyöräilijät kutsuvat perinteisen mallisia polkupyöriä usein pystypyöriksi. Nojapyörä on pienemmän ilmanvastuksen takia nopeampi tasaisella ja alamäessä, mutta ylämäet päästään ylös tavallista pyörää hitaammin.
|
Taittopolkupyörät ovat taittuvarunkoisia, kokoontaitettavia ja melko keveitä polkupyöriä. Ne ovat käteviä tilanteissa, joihin tavanomainen polkupyörä ei sovi. Taittopyörän voi ottaa käsimatkatavarana mukaan joukkoliikennevälineisiin ilman lisämaksua. Siksi se on suosittu työmatkapyöränä, jolloin osa matkasta voi tehdä bussilla, junalla tai metrolla. Taittopyörän säilytys on helppoa sekä kotona että työpaikalla, sillä sen voi ottaa mukaan sisätiloihin. Se on suosittu myös veneilijöiden ja karavaanarien keskuudessa, sillä veneissä ja matkailuajoneuvoissa on vähän säilytystilaa. Korkealaatuiset taittopyörät sopivat myös yleispyöriksi jokapäiväiseen käyttöön.
|
Ratapyörällä ajetaan soikeaa, kallistettua rataa, velodromia. Ratapyörän välitys on kiinteä, eikä siinä ole jarruja tai vaihteita. Ratapyörässä ei ole vapaaratasta, joten pyörien pyöriessä myös polkimet aina pyörivät.
|
Tandempyörä on kahdelle ajajalle suunniteltu polkupyörä. Tandemin erottaa tavallisesta pyörästä pitempi runko, jossa satula, polkimet ja ohjaustanko ovat erikseen kullekin ajajalle. Tandempyörän muunnelmia ovat kahden ajettavan lisäksi usealle, jopa kuudelle polkijalle tarkoitetut menopelit.
|
|
